Maaseutu-sanan semanttinen käänne ja merkityksen muotoutuminen

Olemme tutkineet sanan maaseutu merkitysten muotoutumista kielen muutoksena. Analyysin aineistona olemme käyttäneet digitalisoituja suomenkielisiä sanomalehtiä 1840–1950 väliseltä ajalta. Tuloksena esitämme, että maaseutu-sanan kehityksessä tapahtui kahdessa vaiheessa 1860–1910 -luvuilla merkittävä muutos, jonka seurauksena sen yleisimmäksi merkitykseksi vakiintui kollektiivinen ja abstrakti MAASEUTU-käsite. 
 Nykysuomessa ymmärretäänkin lähinnä kaupunki kollektiivisen tai geneerisen, lajiin entiteettityyppiin yleistävästi kohdistuvan viittauksen vastakohtana: on jotain, jota hyvin yleisellä tasolla ymmärrettynä ei ole. Tämä käsitteellinen jäsennys yleistyi Suomessa kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla liittyi ajan yhteiskunnan jännitteiseen kehitykseen sitä koskeviin keskusteluihin. Uudella MAASEUTU-käsitteellä oli vuosisadan vaihteessa kysyntää se otettiin aktiivisesti myös poliittiseen käyttöön. Analyysimme osoittaa, usein pysyviksi staattisiksi koetut käsitteelliset rakenteet ovat eläviä kulttuurisesti muotoutuvia. Esimerkiksi kielenkäyttöömme vakiintuneet käsitteet abstraktioita, jotka muotoutuvat historiallisessa kontekstissa. Käsitteiden saatua kollektiivisesti jaetun sisällön niitä voidaan käyttää politiikassa julkisessa debatoinnissa – tästä erinomainen esimerkki.